Avikaisella leivotaan perinteiseen malliinLeipomo K.E.Avikainen Helsingin Sörkan / Kallion kauneimmassa sydämessä on ilmiö, josta jättimarkettien ja leipomoalan keskittymisen
aikana mielellään kertoo. Itse asiassa viime aikojen kehityksessä joutuivat suurimpiin vaikeuksiin keskisuuret yrittäjät - pienten perheyritysten - kuten
Avikaisen - charmi senkun kasvaa. Kuka haluaisi syödä aina samoista pakastetaikinoista leivottua leipää? Avikainen aloitti jo vuonna 1955 Riihimäellä isän
ja äidin yhteisvoimin. 75-vuotias Elvi Avikainen on leiponut siitä asti, ja ruisleivät syntyvät kokeneen ammattilaisen käsissä edelleen hyvää vauhtia. -
Juuri perinteinen ruisleipä on Avikaisen paras tuote, vakuuttaa Wanhassa Kauppahallissa Avikaisen leipää myyvä kauppiaskin. Riihimäeltä tultiin Konalaan,
ja vuodesta 1966 on leivottu Franzeninkadulla. Tänä päivänä hommaa pyörittävät pääosin Olavi Avikainen, sisko Jenni ja äiti Elvi. Joskus toki käytetään
ulkopuolistakin apua. Työ alkaa yleensä aamuneljältä, ja kullakin kolmikon jäsenellä on omat tehtävänsä ja vastuunsa. Aamun ja aamupäivän tunteina Olavi
ajaa tuoksuvaa leipää palvelumyyntipisteisiin pääkaupunkialueella. Pienessä leipomossa ja sen omassa myymälässä tuoksuu perinteinen leipä, mutta myös wieneri,
munkki, lihis ja nakkipiirakka. Kaikki on melkein kuin 1950-luvulla - ja juuri niin pitääkin olla. Piilossa Franzeninkadulla sijaitsevan pienen puodin soisi
löytyvän muillekin kuin Avikaisen vihkiintyneille ystäville - sellaisille kuin Sörkassa studiota pitävä valokuvaaja Seba Nurmi, tämänkin lehden talkoohenkinen
avustaja. Mainiota ruisleipää - mutta myös voileipäkakkuja. Toimittaja oppi tuntemaan Avikaisen ”pitkän patongin” kautta. Nimensä mukaisessa patongissa oli
hieno maku. Nyt tuote on valitettavasti myynnissä enää omassa putiikissa. - Pakastetaikinaan pohjaavat massatuotteet veivät meidän omatekoiselta patongiltamme
markkinat isoissa myyntipisteissä, Olavi Avikainen kertoo. Avikaisen hittituotteita ovat leivän osalta mainio juureen tehty ruisleipä ja perunalimppu,
joka leivotaan kerran viikossa. Ruokaleivän rinnalla syntyy myös pullaa, viineriä, possuja. Ja tietysti suolaistakin - aivan mainiosta nakkipiiraasta ja
lihiksestä pasteijoihin. Viinereitä on tilattu myös Scandic-hotelleihin. Jenni Avikainen on mestari myös voileipäkakkujen teossa. Niitä tehdään tilauksesta,
ja laatu on aivan toinen kuin ”tehdastekoisissa”. Jenni kostuttaa kakut kunnolla ja oikein, ja tärkeintä on juuri hyvä käsityö. Kotitekoisuus.
Tulevaisuuteen Avikaiset katsovat luottavaisina. Markettien hintakilpailtu massatuotanto tekee pienistä, omaan työhön panostavista yrityksistä entistä suositumpia. Palvelumyymälästä ostettu, pienessä yrityksessä tehty leipää maksaa aina jonkin lantin enemmän, mutta hyvä leipomo on asia, johon kannattaa jokunen euro ja centti panostaakin. |